Perjantaisin hoidan kukkani. Käyn ne kaikki läpi, tarkistan veden tarpeen, poistan kellastuneet lehdet ja katson, että kasvit voivat hyvin.
Minun ei tarvitse miettiä, milloin olen viimeksi kastellut minkäkin kasvin tai pitäisikö niitä taas käydä tarkistamassa. On perjantai, siis kukkienhoitopäivä!
Tämä on yksi niistä pienistä arkisista rutiineista, jotka ovat tehneet kodinhoidostani huomattavasti helpompaa.
Minusta ei syntynyt kodinhengetärtä
En ole mikään synnynnäinen kodinhoidon ihmelapsi. Päinvastoin! Suurimman osan aikuiselämästäni meillä kävi siivooja, joten minun ei tarvinnut itse huolehtia kodin siisteydestä samalla tavalla kuin nykyisin.
Kun koronapandemian aikana jäin pois työelämästä, aloin ensimmäistä kertaa kunnolla opetella oman kotimme hoitamista.
Onneksi minulla on sisko, kolmen lapsen äiti, jonka koti on aina ihailtavan kaunis ja hyvin hoidettu. Häneltä olen saanut monta käytännöllistä neuvoa.
Yksi parhaista oli yksinkertainen: anna säännöllisesti toistuville kotitöille oma viikonpäivänsä.
Siskoni neuvo, joka jäi käyttöön
Kun innostuin hankkimaan kotiimme lisää viherkasveja, siskoni huomautti, että kasvien mukana tulee myös lisää hoidettavaa.
Hän neuvoi valitsemaan yhden viikonpäivän, jolloin käyn kaikki kasvit läpi.
Mikä päivä sopisi minulle parhaiten?
Valitsin perjantain.
Siitä lähtien perjantai on ollut meillä kukkienhoitopäivä. Ei siksi, että kaikki kasvit pitäisi kastella joka perjantai, vaan siksi, että silloin tarkistan ne kaikki.
Näin yksinkertaisesta asiasta tuli yllättävän toimiva tapa.
Kaikki kasvit tarkistetaan, kaikkia ei kastella
Meillä kaikki kasvit kasvavat joko vesiviljelyssä eli hydrokulttuurissa tai suoraan vedessä. Multaa en käytä lainkaan.
Perjantaisin käyn kasvit yksitellen läpi. Tarkistan vesimittarit, lisään tarvittaessa vettä, poistan huonot lehdet ja katson, näkyykö kasveissa tuholaisia.
Kaikki eivät tietenkään tarvitse vettä joka viikko. Joillakin sitä on vielä runsaasti jäljellä.
Jos huomaan, että kasvin vesi riittää tänään mutta tuskin enää seuraavaan perjantaihin, voin lisätä sitä kasvin tarpeen mukaan.
Suoraan vedessä kasvavien kasvien kohdalla tarkistan myös veden puhtauden ja vaihdan sen tarvittaessa. Samalla pidän lasiastiat siisteinä, etteivät ne ala vihertää levästä.
Kun olen käynyt kaikki kasvit läpi, tiedän niiden olevan kunnossa. Asia on hoidettu seuraavaan perjantaihin asti.
 |
Parasta on, ettei tarvitse muistaa
Tässä on koko jutun varsinainen juju.
Jos jokaiselle pienelle kotityölle pitää erikseen muistaa varata aikaa, päässä pyörii jatkuvasti keskeneräisiä asioita.
Milloin kastelin olohuoneen kasvin viimeksi? Pitäisikö makuuhuoneen kasvi tarkistaa? Ehdinkö tehdä sen tänään vai jätänkö huomiseen?
Kun kukilla on oma hoitopäivänsä, näitä kysymyksiä ei tarvitse pyöritellä mielessä.
Perjantaina hoidan kukat. Siinä kaikki.
Tällaiset rutiinit ovat minulle erityisen arvokkaita, koska innostun helposti uusista asioista ja ajatukseni kulkevat usein jo seuraavassa projektissa. Mitä vähemmän arjen pikkuasioita tarvitsee erikseen muistaa, sitä enemmän huomiota jää kaikkeen muuhun.
Sama konsti toimii muuallakin kodissa
Kukkienhoitopäivä ei ole ainoa meillä käytössä oleva viikkorutiini.
Lauantaisin esimerkiksi siivoamme kylpyhuoneet ja vessat.
Samalla tavalla voisi päättää, että tiettynä päivänä vaihdetaan lakanat, pestään pyykkiä, hoidetaan paperiasiat tai tehdään jokin muu säännöllisesti toistuva kotityö.
Tärkeintä ei ole viikonpäivä vaan se, että tehtävälle on oma paikkansa viikon rytmissä.
Kun jokin asia toistuu riittävän usein samalla tavalla, siitä tulee tapa. Silloin ei tarvitse joka kerta erikseen päättää, milloin ja miten sen tekee.
Eikä tämä tarkoita mitään minuuttiaikataulua tai sotilaallista kuria. Jos kasvi tarvitsee vettä jo keskiviikkona, annan sille tietenkin vettä. Perjantai on tarkistuspäivä, ei kasvien janottamispäivä!
Mikä olisi sinun kukkienhoitopäiväsi?
Jos sinulla on kasveja, joita välillä unohdat kastella, kokeile valita niille oma viikonpäivä.
Käy silloin kaikki kasvit läpi. Tarkista veden tarve, lehdet ja kasvien yleiskunto.
Viikoittainen tarkistus ei tarkoita viikoittaista kastelua. Eri kasveilla on erilaiset tarpeet, ja esimerkiksi talvella vedenkulutus voi olla huomattavasti vähäisempää kuin kesällä.
Minulle tämä pieni perjantairutiini on ollut erinomainen ratkaisu. Kasvit tulevat hoidetuiksi, eikä minun tarvitse pitää niiden kastelua jatkuvasti mielessäni.
Yksi muistettava asia vähemmän!