Tämä on yksi parhaista kysymyksistä, joita olen oppinut esittämään itselleni kotia järjestäessäni.
Tarvitsenko tätä oikeasti vai haluanko vain säilyttää sen?
Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa.
Kaapeissamme on helposti tavaroita, joita emme käytä, mutta joista emme halua luopua. Niille löytyy aina jokin perustelu.
”Tämä on vielä ihan hyvä.”
”Tästä on joskus maksettu paljon.”
”Tätä voi vielä tarvita.”
”Olisi sääli heittää pois.”
Mutta se, että tavara on käyttökelpoinen, ei tarkoita, että minun täytyy säilyttää se.
Käyttökelpoinen ei ole sama kuin tarpeellinen
Minulla oli esimerkiksi täysin käyttökelpoinen muovinen paistinlasta. En kuitenkaan enää halunnut käyttää muovisia keittiövälineitä.
Miksi siis säilyttäisin sen?
Samoin luovuin lasisista ja metallisista aluslautasista, joille en keksinyt mitään järkevää käyttöä.
En halunnut antaa niitä edes lahjaksi. Miksi siirtäisin omat tarpeettomat tavarani jonkun toisen kaappeihin pölyttymään?
 |
Tavara tarvitsee perustelun jäädäkseen
Kun otan tavaran käteeni, kysyn itseltäni, käytänkö sitä ja haluanko sen edelleen kotiini.
En etsi väkisin uutta käyttötarkoitusta vain siksi, ettei tavarasta tarvitsisi luopua.
En myöskään säilytä esineitä sen vuoksi, että ne ovat joskus maksaneet rahaa. Käyttämättömän tavaran säilyttäminen ei tuo rahoja takaisin.
Jokainen tarpeeton esine vie tilaa ja tekee kodin järjestämisestä työläämpää.
Minä haluan kodin, jossa on tilaa elää, en varastoa täynnä tavaroita, joita en tarvitse.
Siksi kysyn yhä uudelleen:
Tarvitsenko tätä oikeasti vai haluanko vain säilyttää sen?