Juurakkovehkaa eli alokasiaa pidetään vaikeahoitoisena huonekasvina. Minun juurakkovehkani sen sijaan kukoistaa kevytsoralla täytetyssä altakasteluruukussa minimaalisella vaivannäöllä!
Ostin muutamalla eurolla IKEAsta juurakkovehkan, poistin siitä mullan ja istutin sen kevytsoraan. Ei lämpömattoja, kasvivaloja eikä monimutkaisia hoitorutiineja. Vain kevytsoraa, vedenkorkeusmittarilla varustettu ruukku ja kasvupaikkakin oli kyseenalainen.
Nyt muutamaa vuotta myöhemmin siitä on kasvanut upea, suurilehtinen viherkasvi. Ja tänä aamuna, lokakuun puolivälissä, huomasin jotakin erityisen ilahduttavaa.
Minun juurakkovehkani kukkii 😃
Ja alun perin olin varma, ettei tämä muka niin vaikeahoitoinen kasvi pysyisi hengissä edes muutamaa viikkoa!
 |
| Alokasia eli juurakkovehka viihtyy altakasteluruukkussa |
En todellakaan ole synnynnäinen viherpeukalo!
Muutama vuosi sitten sisustussuunnittelija antoi minulle vinkkejä, miten saisimme arkkitehtuuriltaan modernista kodistamme hieman viihtyisämmän, kodikkaamman, welcoming.
Yksi hänen ehdotuksistaan oli hankkia lisää viherkasveja.
Ja hän oli aivan oikeassa! Kasvit tekevät kodin tunnelmalle ihmeitä.
Suurimman osan huonekasveistamme olen saanut ystäviltä. Minusta se on erityisen ihana tapa hankkia kasveja. Aina kun kastelen ystävältä saamaani kasvia, ajattelen samalla häntä.
Mutta juurakkovehkani on IKEAsta.
Huomasin sen siellä ja ihastuin salamana heti sen lehtiin. Upea tummanvihreä väri, vaaleat lehtisuonet ja erikoinen muoto!
Etsin silloin sopivaa kasvia olohuoneemme portaiden alle.
Sinne ei paista koskaan suoraan aurinko, ja kasvin mukana olleiden hoito-ohjeiden mukaan juurakkovehka sopisi varjoisampaankin paikkaan.
Kaunis kasvi, sopiva kasvupaikka ja edullinen hinta. Ostin sen!
Kotona aloin sitten selvittää, miten sitä pitäisi hoitaa.
Mitä ihmettä olin mennyt ostamaan?
Katsoin YouTubesta videon toisensa jälkeen juurakkovehkan hoidosta.
Ja kauhistuin yhä enemmän!
Videoiden perusteella olin ostanut aivan mahdottoman vaativan kasvin. Se tarvitsi kuulemma tarkasti säädellyt olosuhteet ja kaikenlaisia erikoisvarusteita.
Joillakin oli ruukkujen alla lämpömattoja pitämässä juuria lämpiminä. Toisilla oli kasvivaloja, ilmankosteusmittareita ja vaikka minkälaisia virityksiä ihanteellisten kasvuolosuhteiden luomiseksi.
Voi hyvänen aika!
Minähän halusin kauniin viherkasvin tekemään kodistamme viihtyisämmän. En mitään kasvitieteellistä laboratoriota olohuoneeseen!
Olin aika pettynyt. Ehkä olin ostanut aivan väärän kasvin.
Mutta päätin kuitenkin antaa sille mahdollisuuden.
Ei muuta kuin kevytsoraan!
Ostamassani kasvissa kasvoi itse asiassa kaksi juurakkovehkaa vierekkäin, aivan kuin kaksoset, kaksi yhden hinnalla.
Poistin mullan, pesin juuret huolellisesti ja istutin kasvit kauniiseen reiättömään ruukkuun, jonka täytin kevytsoralla.
Sitten laitoin ruukun portaiden alle, siihen paikkaan, johon olin sen alun perin suunnitellut vieruskaveriksi kauniille vanhalle krusifiksiksille, jonka olin saanut lahjaksi rakkaalta wieniläiseltä ystävältäni.
Odotukset ei olleet korkealla, pelkäsin pahinta.
Ajattelin, että muutamassa viikossa lehdet alkaisivat ruskistua ja joutuisin etsimään tilalle toisen kasvin.
Mutta mitään ei tapahtunut. Viikosta toiseen. Se oli hyvä uutinen! Noin puolen vuoden ajan juurakkovehka seisoi paikallaan yhtä kauniina ja raikkaana kuin ostopäivänä.
Sitten eräänä päivänä huomasin uuden lehden alun! Juhuu, ja pian ilmestyi toinenkin uusi lehti.
Ilmeisesti tämä mahdottoman vaikeahoitoinen kasvi viihtyi meillä oikein hyvin.
Entä pärjääkö juurakkovehka yhtä vähässä valossa Suomessa?
Tässä kohtaa minun täytyy kuitenkin huomauttaa yhdestä tärkeästä asiasta.
Asun Itävallassa, ja täällä Keski-Euroopassa talven valo-olosuhteet ovat erilaiset kuin Suomessa.
Meillä juurakkovehka on tosiaan pärjännyt portaiden alla, olohuoneen perällä, paikassa johon aurinko ei koskaan paista suoraan.
Mutta täällä ei ole Suomen kaltaista kaamosta. Aurinko nousee talvellakin joka päivä, vaikka se usein pysyykin paksun sumuverhon takana - valot siis on päällä päivälläkin.
Siksi en voi luvata, että juurakkovehka viihtyisi suomalaisessa kodissa yhtä pimeässä nurkassa ilman lisävaloa.
Juurakkovehka ei tarvitse paahtavaa aurinkoa, mutta se tarvitsee kuitenkin valoa. Luonnossa se elelee sademetsässä puiden varjossa.
Juurakkovehka kasvoi ulos paikaltaan
Noin kahden vuoden kuluttua juurakkovehkamme oli kasvanut niin suureksi, että sen lehdet alkoivat peittää krusifiksia.
Kasvi yksinkertaisesti oli liian suuri alkuperäiselle paikalleen. Niinpä päätin erottaa kaksoset toisistaan.
Pienempi jäi portaiden alle, ja suurempi sai uuden, isomman altakasteluruukun valtavien ikkunoiden vierestä.
Ikkunat ovat etelään päin, joten huoneeseen tulee runsaasti päivänvaloa. Terassin katto kuitenkin varjostaa ikkunoita päivän kuumimpaan ja aurinkoisimpaan aikaan. Ja kesällä varjostamme ikkunat ikkunoiden ulkopuolella olevilla sädekaihtimilla. Eli paahtavassa aurinkovalossa ei kasvin tarvitse kärvistellä.
Tässä nurkassa juurakkovehka saa siis paljon valoa mutta ei juurikaan suoraa auringoa.
Ja se rakastaa uutta paikkaansa!
Välittömästi siirron jälkeen alkoi ilmestyä uusia lehtiä. Ja lisää lehtiä. Ja vielä lisää!
Nyt siitä on kasvanut todella näyttävä viherkasvi, jonka suuret lehdet levittäytyvät viuhkamaisesti eri suuntiin.
Olen siitä tosi ylpeä! Niin ylpeä, että siitä tuli blogini ensimmäinen kasvipostaus.
Ja nyt se vielä kukkii 😍
Tänä aamuna aamupalapöydässä sanoin miehelleni:
”Katso! Taas tulee uusi lehti!”
Mutta kun menimme lähemmäksi katsomaan, huomasimme jotakin aivan muuta.
Se ei ollutkaan lehti. Se oli kukka!
Meidän juurakkovehkamme kukkii lokakuun puolivälissä!
 |
| Minun juurakkovehkani kukkii! |
Juurakkovehkan kukinnossa on keskellä puikulamainen tähkä, jota ympäröi suojuslehti.
Se ei ole mikään ruusun tai orkidean kaltainen näyttävä kukka, mutta minusta se on todella kiehtova. Sekä merkki siitä, että kasvi viihtyy.
Ja kun muistan kaikki ne varoitukset, joita aikoinaan kuulin tämän kasvin vaikeahoitoisuudesta, kukinta tuntuu erityisen hienolta saavutukselta.
Miksi valitsin altakasteluruukut ja kevytsoran?
Kun sisustussuunnittelija kehotti meitä hankkimaan lisää viherkasveja mietin, miten se voisi olla mahdollista. Tutkittuani asiaa päädyin siihen, että ainoa mahdollisuus meille on vesiviljely ja vesiviljely kevytsorassa, altakasteluruukuissa.
Tähän oli kaksi käytännöllistä syytä.
Ensinnäkään en ole mikään synnynnäinen viherpeukalo.
Pidän kauniista kasveista, mutta en todellakaan käytä tuntikausia viikossa niiden hoitamiseen. Enkä varsinkaan halua jatkuvasti miettiä, ovatko ne saaneet liikaa vai liian vähän vettä. Rehellisesti sanottuna, ADHD-vipertäjänä tällainen jatkuva hoiva on täysin epärealistinen.
Toiseksi matkustamme paljon.
Usein kuukausia kerrallaan, ja silloin naapurimme huolehtii kasveista. Ja hän on vielä vähemmän viherpeukalo kuin minä!
Tavallisessa mullassa kasvavien kasvien kastelu vaatii usein arvailua. Onko multa jo tarpeeksi kuivaa? Tarvitseeko tämä kasvi vettä? Tuliko sitä annettua liikaa? Tarvitaan salaperäinen puutarhurin vaistoa, jotta tietää, milloin ruukkuun pitää lisätä vettä.
Minun altakasteluruukuissani on vedenkorkeusmittari. Sitä osaa jokainen lukea!
Tietenkin eri kasvien vedentarpeessa on eroja, mutta sekin näkee mittarista!
Ja tämä on erityisen tärkeää silloin, kun joku toinen huolehtii kasveistamme matkojemme aikana.
Onko kevytsora parempi kuin multa?
En väitä, että kevytsorassa kasvattaminen olisi automaattisesti parempi vaihtoehto kuin kasvattaminen mullassa.
Kasveilla on erilaisia tarpeita. Toiset viihtyvät vesiviljelyssä erinomaisesti, toiset eivät.
Mutta olen myös realisti. Luonteeseeni ja elämäntapaani vedessä ja kevytsoralla täytetyssä altakasteluruukussa kasvien pitäminen on erinomainen kompromissi.
Voin nauttia kauniista viherkasveista ilman, että niiden hoito vie kohtuuttomasti aikaa. Ja naapurimmekin pääsee paljon helpommalla silloin, kun olemme matkoilla.
Juuri näistä kokemuksista haluan kirjoittaa lisää.
Lisää kokemuksia tulossa!
Aion kirjoittaa useita artikkeleita huonekasvien kasvattamisesta kevytsorassa, altakasteluruukuissa ja ihan vain vedessä.
Esittelen kasveja, jotka ovat menestyneet meillä erityisen hyvin, ja näytän, miten itse istutan kasvit kevytsoraan ja hoidan altakasteluruukkujani.
Minusta on aivan ihanaa, että kotona on pieni viidakko ilman, että kasvien hoitamiseen tarvitsee käyttää puolta elämäänsä!
Ja kun olemme välillä kuukausiakin poissa, naapuri pystyy huolehtimaan kaikesta ilman suurta vaivannäköä.